Tuesday 25 September 2012

Pidä ne 15 minuuttiasi

On hienoa, että meillä taviksillakin on mahdollisuus julkaista kässäreitämme. Kustantamoiden julkaisuohjemaan on vaikea mahtua, ellei ole ennestään tuttu.

Tutuksi tulemiseen riittäisi kaiketi alastonkuvat Seiskassa, jonkun julkkiksen "sala"rakkaana oleminen tai vaikkapa pari kuukautta BB-talossa (sama kaava siis kuin vaikkapa laulajaksi ryhtymisellä).

Tietenkin on hyvä, jos osaa kirjoittaa ja onhan kustantamoilla talleissaan hienoja kirjailijoita. Mitäpä sitä tuntemattomia naamoja ottamaan, koska se vaatisi huomattavasti enemmän markkinointiponnisteluja. Ja se maksaa, siinä on riskinsä.

Minä olen ainakin toistaiseksi (varaan oikeuden muuttaa mieltäni) tyytyväinen siihen, että saatoin julkaista kässärini Bodin kautta. Haaveilin taannoin, että joku "oikea" kustantamo ottaisi sen julkaistaakseen, mutta niin ei käynyt. Sittemmin olen miettinyt, olisiko se edes "minun juttu".

Olen lukenut kirjailijoiden blogeja ja erityisen suurella mielenkiinnolla esikoisensa julkaisseiden kirjailijoiden blogeja. Kirjailijan työ (mainittakoon, etten pidä itseäni kirjailijana - kunhan kirjoittelen ja toivon, että joku lukisi tekelettäni/tekeleitäni) ei ole vain kirjoittamista.

Pitäisi juosta mainostamassa markkinoimassa kirjaansa erilaisissa kissanristiäisissä. Ehkä jopa kertoa kirjan synnystä, olla haastateltavana. Minusta ei olisi siihen.

Kammoan tilanteita, joissa minun pitäisi olla keskipiteenä. Minulla ei ole mitään raflaavaa sanottavaa kirjastani. Sen kirjoittamiseen ei liity mitään draamaa eikä luomisen tuskaa.

Minä vain kirjoitin sen ja sitten se oli kirjoitettu. Luonnollisesti myös editoin kirjaa saamani palautteen pohjalta, mutta ihan amatööritasollahan tässä mennään.

En myöskään kestäisi ajatusta, että naamatauluni olisi esillä joka paikassa. En missään tapauksessa halua sellaista tapahtuvan. Lärvikuva tässä blogissakin on sen verran muokattu, ettei siitä välttämättä ihan heti tunnista.

Harkitsin Kadotetun maiseman julkaisemista peitenimellä ja minulla olikin kiva nimi valmiina. En kuitenkaan jaksanut alkaa selvitellä tekaistun nimen käyttämiseen liittyvää lainsäädäntöä, joten laiskuus voitti.

Toki seison sanojeni takana, mutta ei minulla ole tarvetta seisoa niiden edessä.

Ps. Teksti sisältää kärjistyksiä ja sarkasmia.

6 comments:

  1. Täällä Taina Tavis, Onnellinen Omakustantaja myöskin!

    Markkinointi on työlästä ja tällaisena paniikkiin ja erakkouteen taipuvaisena ihmisenä, ajatus itsensä tyrkyttämisestä medialle, olisi pelottavaa.

    Tyrkkyhän olen kyllä omassa blogissni, mutta omilla ehdoillani. Nih.

    Sopiiko, että linkitän tämän blogisi joku päivä blogiini, uskon, että täällä on syntymässä mielenkiintoista pohdintaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, on ihan eri asia olla tyrkyllä omassa blogissaan ja omilla ehdoillaan kuin että pitäisi juosta kaiken maailman tilaisuuksissa sanomassa jotain älyllistä.

      Ymmärrän kyllä sen osaksi kirjan markkinointia ja varmaan se onkin tosi tehokasta ja liekö peräti pakollista, jos kunnon myyntilukuja odotellaan.

      Tällaisien erakkojen kannalta se on sinänsä ikävää, että ilmeisesti ei voi olla kunnon (myyvä) "kirjailija", ellei "myy/markkinoi samalla itseään". Mutta siis eihän siitä ole pelkoa, kun omakustantaa :))

      Toki saa linkitellä - en kyllä tiedä, mitä tänne syntyy. Aika näyttää ;-)

      Delete
  2. Pakko vielä huomauttaa, että en julkaissut kässäriäni dollarinkuvat silmissäni. Motiivini olivat ihan muualla. Ehkä kirjoitankin niistä joku kerta.

    ReplyDelete
  3. Mun pitikin tulla kysymään saanko esitellä kirjasi Elegian kirjana (jos joku ei yhteyttä tajua :)?

    ps. teos on ihana!! ♥

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, toki saa. Olisin mielelläni julkaissut tämän Elegiana, mutten jaksanut ottaa selvää taitelijanimen käyttöön liittyvistä rajoitteista ;)

      Ja oih, ihana kuulla että tykkäsit <3

      Delete
  4. Hyvä juttu, tiedän sitten mitä kirjoittaa! Suloinen, suloinen tuo kirahvin kuva ♥

    ReplyDelete