Thursday 6 December 2012

Jos valkoinen paperi pelottaa

Kuva on lainattu täältä.

Blogini on melko hiljainen ja mietinkin olenko rajannut sen teeman liian suppeaksi. Tyylini on, että kirjoitan ja sitten se on kirjoitettu.

Siinä välissä en koe tarvetta avautua kirjoittamastani tai kirjoittamatta jättämästäni tekstistä. Eli mitä jää jäljelle? Ei vissiin paljon mitään.

Voisin kyllä jakaa erään hyväksi havaitsemani metodin mm. valkoisenpaperinkammoisille.

Kirjoittaessani suurempaa kokonaisuutta minulla on tapana jokaisen kirjoitusrupeaman päätteeksi listata tekstin loppuun, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä ajatuksia jo kirjoitettu teksti on herättänyt.

Listaukseksi riittää ihan ranskalaisin viivoin vedetyt sanat ja "puolilauseet". Listaus voi sisältää myös kokonisia lauseita, jotka haluaa kirjaan sisällyttää, ja joiden pelkää unohtuvan.

On mukava aloittaa kirjoittaminen seuraavalla kerralla, kun on suuntaviivat valmiina. Se on vähän kuin istuisi valmiiseen pöytään sitten seuraavalla kerralla. Kirjoittaminen synnyttää ideoita. Näin ainakin minun kohdalla.

Voin paljastaa, etten itsekään tiennyt Kadotettua maisemaa kirjoittaessani, mitä kaikkea siinä tapahtuu. Toki sellainen kokonaisukuva tarinasta oli olemassa, mutta noin yleisesti ottaen se syntyi sitä mukaa kun kirjoitin.

Lopulta ideoita tursusi jopa niin paljon, että piti karsia. En halunnut kirjan paisuvan tähtitieteellisiin mittoihin, sillä se ei olisi mielestäni palvellut kirjan keskeistä teemaa enkä halua venyttää tarinaa "turhan" takia.

Nyt kävi muuten niin, että tätä kirjoittaessani keksin muutaman juttuidean blogiini. Kannatti siis kirjoittaa.

Jos haluat kirjan omaksesi, sen voi tilata monesta nettikirjakaupasta. Katso täydellinen lista täältä - sieltä varmasti löytyy jokaiselle halukkaalle sopiva paikka tilata! Myös ulkosuomalaiset voivat tilata kirjaa mm. Amazonista.


Ps. Kirjat saapuivat eilen, lähetän ne voittajille tänään tai huomenna eli tulossa ovat!

7 comments:

  1. Minulle käy aina jotenkin kummasti: vaikka en yhtään tietäisi mitä kirjoitan, niin kun laitan sormet näppäimille, ne tietävät ja alkavat kirjoittaa...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sehän on hienoa! Minä en edes viitsi aloittaa kirjoittamista ennen kuin olen kirjoittanut asian ensin päässäni. Sitten alan kirjoittaa ja ideoita tulvii :)

      Delete
  2. Ihanaa pian tulee kirja! Minä en muutes ikinä tiedä kirjoittaessani, miten kirja loppuu. Annan tekstin viedä. Ai niin ja yksi asia, joka on jo usein tullut mieleen mainita: luen usein blogeja kännykälläni, ja jostakin syystä tämä sinun blogisi näkyy mustana. Teksti hyvin hentona siinä seassa, melkein mustana, joten blogiasi ei voi lukea kännykällä. Kummallista, koska muuten tämä on niin vaalea...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla on sama juttu - tarina elää ja muotoutuu koko ajan! Olenkin usein miettinyt, miten muilla on ja kiva kuulla, että löytyy toinen, joka ei tiedä, mitä tapahtuu ;)

      Hyvä, kun mainitsit tuosta kännykällä lukemisesta. En ole koko asiaa edes ajatellut, mutta asia on nyt korjattu.

      Delete
  3. Olen nimittänyt omaa kirjoitustani automaattikirjoitukseksi. Tarkoittaa sitä, että pää ei todellakaan tiedä, mitä sormet naputtavat.
    tarina alkaa jostain kohtauksesta, jonka näen. Se on saattanut saada alkunsa jostain kuulemastani lauseesta esim. bussissa.
    Sitten se tarina alkaa vaan elää omaa elämää.

    Valkoisen paperin kammoa tai näyttökammoa koen harvoin. Ennemminkin olo on sellainen, ettei tee mieli kirjoittaa ja silloin en vaan kirjoita. Dead linet osoittautuivat kyllä hyviksi piiskureiksi, huomasin se, kun kirjoitin Kolmiokirjalle. Heh, joskus sitten, jos luin novellejani esim. Reginasta, olin kiinnostunut tietämään, miten juttu etenee ja loppuu. Siis oma juttuni, koska se oli kirjoitettu sillä automaatiolla. Hmm, hieman outoa, mutta tuntui todellakin kuin olisi lukenut jonkun muun kirjoittamaa tarinaa.
    Yleensä en kylläkään jaksa palata omiin teksteihini. Kun sanat on saanut pois käsistään, eivät ne enää kiinnosta, ainakaan minun kohdallani.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Automaattikirjoitus onkin minulle ihan uusi termi. Kirjoitan varmaan itsekin aika paljon samalla tyylillä eli en todellakaan tiedä, mitä kirjoittamissani jutuissa tapahtuu. Tai tiedän - juuri sillä hetkellä kun kirjoitan. Jatkosuunnitelmat lisään sitten kirjoitusprosessin päätteeksi. Osan niistä hylkään, osaa käytän.

      Itse asiassa voisin kokeilla ihan huvikseni tuota sinun metodiasi eli alkaa vain kirjoittaa jostakin kuulemastani tai näkemästäni kohtauksesta. Sellaista en ole koskaan kokeillut, mutta olisi jännä nähdä saanko minä sellaisesta mitään irti. Eli kiitosta vinkistä!

      Minullakaan ei ole "valkoisenpaperinkammoa". Aloittaessani kirjoittamaan minulla on yleensä päässäni osa tekstistä valmiina ja loput syntyy sitä mukaa kun kirjoitan. Muuten, uskalsin vasta muutama päivä sitten selata ja lukea jopa muutamia kohtia (kokonaan en jaksanut lukea, hehe)) Kadotetusta maisemasta. Teksti tuntui vieraalta ja löysin sieltä taas virheen: kokonainen tyhjä sivu keskellä kirjaa, APUA! Ensi kerralla palkkaan jonkun tekemään sen ja tarkistamaan sen pdf:n, ellen siis vahingossa opi sitä itse tässä välissä :D

      Delete
  4. LUXURY TOURS TO EGYPT
    Everyone deserves to be spoiled every once in a while and be treated like royalty. Choose the type of trip that fits your needs, and we will make sure you have it in a luxurious way.

    ReplyDelete