Mitä ilmeisimmin minulla ei edelleenkään ole järin runsaasti asiaa kirjoittamisesta. Senpä takia ajattelin siirtää ne mahdolliset harvat lätinäni kirjoittamisesta kirjablogiini nimeltä Kirjavalas. Tervemenoa sinne!
http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/
Thursday, 28 February 2013
Monday, 17 December 2012
Sittenkin lastenkirja?
Helmi-Maaria Pisara on lukenut Kadotetun maiseman. Hänhän voitti sen taannoin blogini arvonnassa. Helmi-Maarian mietteitä kirjasta voit lukea täältä.
Itse en osaa ottaa kantaa siihen, onko Kadotettu maisema sopiva lapsille. Minulla ei ole lapsia enkä tällä hetkellä ole tekemisissä lasten kanssa juuri lainkaan (tädin kullanmussut ovat niin kaukana).
En osaa arvioida asiaa, mutta luulen että vanhemmat osaavat itse tehdä tuon arvion.
Itse en osaa ottaa kantaa siihen, onko Kadotettu maisema sopiva lapsille. Minulla ei ole lapsia enkä tällä hetkellä ole tekemisissä lasten kanssa juuri lainkaan (tädin kullanmussut ovat niin kaukana).
En osaa arvioida asiaa, mutta luulen että vanhemmat osaavat itse tehdä tuon arvion.
Thursday, 13 December 2012
Yksinäinen ratsastaja
Kirjoittaville ihmisille on olemassa kaikenlaisia ryhmiä. On Aukeaa ja Kertomusta ja ties mitä muita. Kirjoittaja voi siis kätevästi verkostoitua ja saada palautetta teksteilleen, sekä osallistua muutenkin samanhenkisten toimintaan.
Minä en kuulu mihinkään. Joskus aikoja sitten kuuluin, mutta kyseinen ryhmä hajosi oltuaan melko kuollut jo pidemmän aikaa. Se taitaakin olla ainut kirjoittamiseen liittyvä ryhmä, johon olen kuulunut. Ai niin, tein tunnukset joskus Rakkausrunoihin. Ongelmani tosin oli, etten kirjoita rakkausrunoja.
Toinen ongelmani on, ettei minulla ole sen kummempaa tarvetta kirjoittaa kirjoittamisesta. Miksi siis liittyisin johonkin ryhmään, jossa minulla todennäköisesti ei kuitenkaan olisi mitään sanottavaa? Voisihan sitä tietenkin väkisin pusertaa itsestään jotain, mutta taidan olla liian laiska sellaiseen.
Ryhmistä - ja verkostoitumisesta - voisi kuitenkin olla hyötyä, kuten tästä Hesarin jutusta ("Kirjallisuus versoo verkossa" HS kulttuuri 8.12.) voi päätellä. Sen olen toki tiedostanut jo kauan, mutta en ole riittävän kiinnostunut ryhmätoiminnasta. Kirjoittajaryhmistä voisi saada rakentavaa palautetta ja ehkä myös näkyvyyttä. Silti en vain jaksa innostua niistä.
Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan kenties jonkinlaista erakkomaisuutta. Minulla on kohtalaisen laaja ja sekalainen ystävä- ja tuttavapiiri, josta aina löytyy muutamia, jotka suostuvat tarvittaessa koekaniiniksi lukemaan kässäreitäni. Tähän mennessä siis vain yhtä kässäriä.
Ehkä eräs syy verkostoimattomuuteeni on myös se, etten halua näyttää keskeneräisiä tekstejäni. Vasta sitten on palautteen aika, kun koko roska on valmis. En kaipaa kommentteja keskeneräisiin puuhasteluihini. Tämä koskee oikeastaan kaikkea, mitä teen. Ehkä se on enemmänkin luonteenpiirre.
Monelle Kadotettu maisema tuli yllätyksenä. He eivät ole edes tienneet, että kirjoitan. Eivät, vaikka olen kirjoittanut aina.
Ehkä ei ole viisasta jättäytyä omaan kuplaan ja puuhastella "salaa" näitä kirjoitushommia. Ryhmissä voisi olla voimaa nimenomaan näkyvyyden kannalta. Mutta kun minusta ei ole sellaiseen.
Minä en kuulu mihinkään. Joskus aikoja sitten kuuluin, mutta kyseinen ryhmä hajosi oltuaan melko kuollut jo pidemmän aikaa. Se taitaakin olla ainut kirjoittamiseen liittyvä ryhmä, johon olen kuulunut. Ai niin, tein tunnukset joskus Rakkausrunoihin. Ongelmani tosin oli, etten kirjoita rakkausrunoja.
Toinen ongelmani on, ettei minulla ole sen kummempaa tarvetta kirjoittaa kirjoittamisesta. Miksi siis liittyisin johonkin ryhmään, jossa minulla todennäköisesti ei kuitenkaan olisi mitään sanottavaa? Voisihan sitä tietenkin väkisin pusertaa itsestään jotain, mutta taidan olla liian laiska sellaiseen.
Ryhmistä - ja verkostoitumisesta - voisi kuitenkin olla hyötyä, kuten tästä Hesarin jutusta ("Kirjallisuus versoo verkossa" HS kulttuuri 8.12.) voi päätellä. Sen olen toki tiedostanut jo kauan, mutta en ole riittävän kiinnostunut ryhmätoiminnasta. Kirjoittajaryhmistä voisi saada rakentavaa palautetta ja ehkä myös näkyvyyttä. Silti en vain jaksa innostua niistä.
Tämä ei ole ylimielisyyttä, vaan kenties jonkinlaista erakkomaisuutta. Minulla on kohtalaisen laaja ja sekalainen ystävä- ja tuttavapiiri, josta aina löytyy muutamia, jotka suostuvat tarvittaessa koekaniiniksi lukemaan kässäreitäni. Tähän mennessä siis vain yhtä kässäriä.
Ehkä eräs syy verkostoimattomuuteeni on myös se, etten halua näyttää keskeneräisiä tekstejäni. Vasta sitten on palautteen aika, kun koko roska on valmis. En kaipaa kommentteja keskeneräisiin puuhasteluihini. Tämä koskee oikeastaan kaikkea, mitä teen. Ehkä se on enemmänkin luonteenpiirre.
Monelle Kadotettu maisema tuli yllätyksenä. He eivät ole edes tienneet, että kirjoitan. Eivät, vaikka olen kirjoittanut aina.
Ehkä ei ole viisasta jättäytyä omaan kuplaan ja puuhastella "salaa" näitä kirjoitushommia. Ryhmissä voisi olla voimaa nimenomaan näkyvyyden kannalta. Mutta kun minusta ei ole sellaiseen.
Thursday, 6 December 2012
Jos valkoinen paperi pelottaa
 |
| Kuva on lainattu täältä. |
Blogini on melko hiljainen ja mietinkin olenko rajannut sen teeman liian suppeaksi. Tyylini on, että kirjoitan ja sitten se on kirjoitettu.
Siinä välissä en koe tarvetta avautua kirjoittamastani tai kirjoittamatta jättämästäni tekstistä. Eli mitä jää jäljelle? Ei vissiin paljon mitään.
Voisin kyllä jakaa erään hyväksi havaitsemani metodin mm. valkoisenpaperinkammoisille.
Kirjoittaessani suurempaa kokonaisuutta minulla on tapana jokaisen kirjoitusrupeaman päätteeksi listata tekstin loppuun, mitä tapahtuu seuraavaksi ja mitä ajatuksia jo kirjoitettu teksti on herättänyt.
Listaukseksi riittää ihan ranskalaisin viivoin vedetyt sanat ja "puolilauseet". Listaus voi sisältää myös kokonisia lauseita, jotka haluaa kirjaan sisällyttää, ja joiden pelkää unohtuvan.
On mukava aloittaa kirjoittaminen seuraavalla kerralla, kun on suuntaviivat valmiina. Se on vähän kuin istuisi valmiiseen pöytään sitten seuraavalla kerralla. Kirjoittaminen synnyttää ideoita. Näin ainakin minun kohdalla.
Voin paljastaa, etten itsekään tiennyt Kadotettua maisemaa kirjoittaessani, mitä kaikkea siinä tapahtuu. Toki sellainen kokonaisukuva tarinasta oli olemassa, mutta noin yleisesti ottaen se syntyi sitä mukaa kun kirjoitin.
Lopulta ideoita tursusi jopa niin paljon, että piti karsia. En halunnut kirjan paisuvan tähtitieteellisiin mittoihin, sillä se ei olisi mielestäni palvellut kirjan keskeistä teemaa enkä halua venyttää tarinaa "turhan" takia.
Nyt kävi muuten niin, että tätä kirjoittaessani keksin muutaman juttuidean blogiini. Kannatti siis kirjoittaa.
Jos haluat kirjan omaksesi, sen voi tilata monesta nettikirjakaupasta. Katso täydellinen lista täältä - sieltä varmasti löytyy jokaiselle halukkaalle sopiva paikka tilata! Myös ulkosuomalaiset voivat tilata kirjaa mm. Amazonista.
Ps. Kirjat saapuivat eilen, lähetän ne voittajille tänään tai huomenna eli tulossa ovat!
Saturday, 1 December 2012
Arvonnan voittajat
Nyt on uurna kiinni ja sitä on ravisteltu pitkin iltaa ja aamua. Kiitos teille kaikille, jotka osallistuitte arvontaan!
Pidemmittä puheitta nostetaan onnettaren suosikit esille. Pitää vain käydä ensin metsästämässä mieheni, joka siis toimii onnettarena. Rumpujen pärinää...
Ensimmäinen voittaja on...
...ja toisena laarista nousi...
...kolmantena
Oikein paljon onnea Nan, Helmi-Maaria Pisara ja Jenni! Olkaapa kilttejä ja laittakaa minulle mailia osoitteeseen elina.valkea@gmail.com, mukaan osoitetiedot voidakseni lähettää kirjat.
Olen tilannut kirjat Bodilta, mutta ne eivät ole vielä tulleet. Lähetän kirjat heti, kun saan ne käsiini. Toivottavasti Bod toimittaa tällä kertaa nopeammin kuin viimeksi. Pidän teidät ajan tasalla.
Pidemmittä puheitta nostetaan onnettaren suosikit esille. Pitää vain käydä ensin metsästämässä mieheni, joka siis toimii onnettarena. Rumpujen pärinää...
Ensimmäinen voittaja on...
 |
| NAN |
...ja toisena laarista nousi...
 |
| HELMI-MAARIA PISARA |
 |
| JENNI |
Oikein paljon onnea Nan, Helmi-Maaria Pisara ja Jenni! Olkaapa kilttejä ja laittakaa minulle mailia osoitteeseen elina.valkea@gmail.com, mukaan osoitetiedot voidakseni lähettää kirjat.
Olen tilannut kirjat Bodilta, mutta ne eivät ole vielä tulleet. Lähetän kirjat heti, kun saan ne käsiini. Toivottavasti Bod toimittaa tällä kertaa nopeammin kuin viimeksi. Pidän teidät ajan tasalla.
Friday, 30 November 2012
Viimeinen kuulutus!
Nyt on lopun ajat käsillä, mutta vielä ehdit osallistua arvontaan! Aikaa on huomiseen kello 12.00 (Suomen aikaa) asti. Sen jälkeen uurna sulkeutuu lopullisesti ennen kuin onnetar sen avaa uudelleen ja valitsee kolme voittajaa.
Siellä te kaikki tähän mennessä osallistuneet olette sulassa sovussa keskenänne.
Olen merkinnyt itselleni muistiin, kenet olen viimeksi kirjannut arpalippuun, joten tietenkin myös viime tipassa osallistuvat pääsevät mukaan.
Rasiaa olen ravistellut runsaasti ja ravistelu jatkuu eli aivan varmasti kaikki ovat ihan sekaisin. Onnetar-mieheni tekee vielä huomenna viimeisen sokkoravistuksen ennen kuin nostaa laarista kolme onnekasta.
Klikkaapa tästä itsesi arvontapostaukseen ja kokeile onneasi!
Kauniiksi lopuksi eräs runo, jonka olen kirjoittanut joskus aikoja sitten.
Siellä te kaikki tähän mennessä osallistuneet olette sulassa sovussa keskenänne.
Olen merkinnyt itselleni muistiin, kenet olen viimeksi kirjannut arpalippuun, joten tietenkin myös viime tipassa osallistuvat pääsevät mukaan.
Rasiaa olen ravistellut runsaasti ja ravistelu jatkuu eli aivan varmasti kaikki ovat ihan sekaisin. Onnetar-mieheni tekee vielä huomenna viimeisen sokkoravistuksen ennen kuin nostaa laarista kolme onnekasta.
Klikkaapa tästä itsesi arvontapostaukseen ja kokeile onneasi!
Kauniiksi lopuksi eräs runo, jonka olen kirjoittanut joskus aikoja sitten.
Ehkä minä en
olekaan jäätä
kuin kuoristani
Silloinkin, kun
ankarin halla
silmäni lasittaa, pakkaslumi
poskiani suutelee
sisälläni virtaa puro
joka minut pitää sulana
Silloinkin, kun
kyyneleet
jäätyvät poskilleni
jokin minussa sulaa.
Tuesday, 27 November 2012
Et sinä saa minusta kirjoittaa!
Jotkut "oikeat" kirjailijat avautuvat säännöllisin väliajoin blogeissaan ja/tai muissa medioissa siitä, että kirjabloggaajat lukevat - ja mikä kauheampaa - kirjoittavat lukemistaan kirjoista.
Onhan se ihan kamalaa, että tavallinen lukija julkeaa kirjoittaa kirjoista ja vieläpä julkaista aivopierunsa omassa pikku-blogissaan. Sehän kuuluu vain kriitikoille! Vain kriitikko osaa kertoa kirjasta oleellisen ja kirjoittaa siitä objektiivisesti.
Tavislukijat pilaavat kirjan maineen epäammattimaisella horinallaan. Osahan ei osaa edes itse kirjoittaa kunnolla, saati että olisi riittävän kultturelli ja laajan elämänkokemuksen omaava käsittelemään "oikeaa" kirjallisuutta.
Kappas, minä kun olen aina luullut, että kirjoja kirjoitetaan pääasiassa meille taviksille. Mehän niitä ostammekin - ja luemme. Silti meillä ei saa olla mielipiteitä. Tai jos onkin, niin olisi parempi olla ihan hiljaa tai ainakin olla pitämättä kirjablogia.
Kirjoistahan voi supatella salaa vaikka työpaikan kahvihuoneessa tai pimeässä kellarissa toverien kesken. Ystävien kanssa voidaan yhdessä lukea ammattikriitikon arvostelua kirjasta ja nyökytellä hyväksyvästi.
Eri mieltä ei voi olla, koska tokihan kriitikko osaa ymmärtää lukemansa paremmin ja ennen kaikkea oikein. Kirjanhan voi ymmärtää ja kokea vain yhdellä tavalla.
Minulla on nyt ilouutisia kaikille bloggaajille. Minun kirjastani saa ihan luvan kanssa kirjoittaa myös tavikset! Anteeksi, jos nimitys loukkaa. Se ei ole tarkoitus, sillä kuulunhan itsekin tuohon samaan ryhmään.
Vielä siis ehdit osallistua arvontaan ja voittaa kirjani (jaossa on peräti kolme kappaletta!). Luepa tästä vielä tuorein arvio kirjastani. Sen on kirjoittanut SusuPetal. Kiitos, Susu, arvostan todella paljon sitä, että kirjoitit kirjastani.
Onhan se ihan kamalaa, että tavallinen lukija julkeaa kirjoittaa kirjoista ja vieläpä julkaista aivopierunsa omassa pikku-blogissaan. Sehän kuuluu vain kriitikoille! Vain kriitikko osaa kertoa kirjasta oleellisen ja kirjoittaa siitä objektiivisesti.
Tavislukijat pilaavat kirjan maineen epäammattimaisella horinallaan. Osahan ei osaa edes itse kirjoittaa kunnolla, saati että olisi riittävän kultturelli ja laajan elämänkokemuksen omaava käsittelemään "oikeaa" kirjallisuutta.
Kappas, minä kun olen aina luullut, että kirjoja kirjoitetaan pääasiassa meille taviksille. Mehän niitä ostammekin - ja luemme. Silti meillä ei saa olla mielipiteitä. Tai jos onkin, niin olisi parempi olla ihan hiljaa tai ainakin olla pitämättä kirjablogia.
Kirjoistahan voi supatella salaa vaikka työpaikan kahvihuoneessa tai pimeässä kellarissa toverien kesken. Ystävien kanssa voidaan yhdessä lukea ammattikriitikon arvostelua kirjasta ja nyökytellä hyväksyvästi.
Eri mieltä ei voi olla, koska tokihan kriitikko osaa ymmärtää lukemansa paremmin ja ennen kaikkea oikein. Kirjanhan voi ymmärtää ja kokea vain yhdellä tavalla.
Minulla on nyt ilouutisia kaikille bloggaajille. Minun kirjastani saa ihan luvan kanssa kirjoittaa myös tavikset! Anteeksi, jos nimitys loukkaa. Se ei ole tarkoitus, sillä kuulunhan itsekin tuohon samaan ryhmään.
Vielä siis ehdit osallistua arvontaan ja voittaa kirjani (jaossa on peräti kolme kappaletta!). Luepa tästä vielä tuorein arvio kirjastani. Sen on kirjoittanut SusuPetal. Kiitos, Susu, arvostan todella paljon sitä, että kirjoitit kirjastani.
Subscribe to:
Posts (Atom)